HERMAN. Ha, ha, ha, sinä juupeli!
SELMA. Hän tulee!
HERMAN. Tulkoon hän jo Herran nimessä. (Fokas tulee oikealta periltä, seisahtaa äkisti nähtyään Konradin, joka kohottaa itseänsä kankeasti ylös)
FOKAS. Onko se Matti?
KONRAD. Matti on nimeni, ja tässä olen teidän käskystänne, herra.
FOKAS. Taidanko uskoa sinun? Sillä minä en luotakkan mailman maineisin.
KONRAD. Oikein. Mutta odottakaat siis kärsivällisesti huomispäivän todistusta siihen, mitä kuulee teidän korvanne mun omasta suustani.
FOKAS. Hyvä! Onko nyt rinnassas sama voima ja taju kuin ennen patriarkan hurskaalla pojalla tuolla Faraonein maalla? Mitä sanot?
KONRAD. Siinä kohdassa luulen joteskin mahtavani, jos nimittäin uni on sitä ytimellistä sorttia. Sillä nähdäänpä täällä myös unta liedompaa kevään lunta.
FOKAS. Ankarahan uni on tämä, jonka nyt ilmasen sinulle selitettäväks.