KONRAD. Onpa siinä ensin pieni askare. Niin, jos nyt mielitte hieman nostaa ylös sitä pimeätä vaippaa, joka verhoo teidän tulevaisuutenne, niin katsokaat mikä on ensiksi tehtävänne. Tuossa silmät ummessa pyörähtäkäät mun edessäni, noin kymmenkunta kertaa keikahtaen ympär ja viheltäen vinkasti; mutta seisahtaissanne taas ja ennen silmäinne avaamista, osoittakaat kädellänne kohden taivasta. Sielläpä teille kohtalonne arpakirja, jos nimittäin pilviä sillon löytyy tällä korkuuden kaistaleella. Käykämme siis käsiin.
TAAVETTI. (Eriks.) Tanssita häntä hyvästi.
FOKAS. Panisitko sinä minun karhua tanssimaan? Mene hiiteen ennuksines!
KONRAD. Tämä kuuluu asiaan.
FOKAS. Ja viheltäisin vielä?
KONRAD. Asian vaatimusta mukaan.
FOKAS. Mene hiiteen, elles muuton käsitä mun pilviäni. Minäkö nostelisin tässä sinun edessäs koipiani kontiona, minä, oikeammiten aatelismies?
TAAVETTI. (Eriks.) Sepä vahinko ettes sitä tee, vahinko ja harmi. Tee nyt se!
HERMAN. (Eriks.) Oikein, poikani!
KONRAD. Mutta olenpa usein itsekkin löytänyt toisen miehen pilvet.