SELMA. (Eriks.) Näyttääpä nyt kuin olisi hän tehnyt tärkeän päätöksen.
(Theklalle hiljemmällä äänellä) Thekla, oletpa lähtevä esiin.
THEKLA. Ah! Kuinka luulet että onnistun?
SELMA. Sinä lapsekas! Mene!
THEKLA. Juuri nyt?
SELMA. Ja tuolta metsän kautta kaartaen. Riennä! (Thekla katoo)
HERMAN. (Eriks. Fokakselle) Mikä peijakas vaivaa sinua, karhu filosooffi tuossa? (Fokaksen huomio kääntyy äkisti ulos vasemmalle) Ja mitä näet?
FOKAS. (Eriks.) Jumal avita, hän lähestyy minua! Ken ei huomaa sallimuksen sormea tässä ja että olen siis ase ja astia korkeampain voimain vallassa? Ja minä kohtaan sinua, neitonen, urhealla, uljaalla ja päällekarkaavalla mielellä, tehden mitä jumalten pakko vaatii. (Thekla astuu esiin vasemmalta periltä)
TAAVETTI. (Eriks.) Tärppääs tuohon palaan, niin kaikki hyvin.
(1869-70)