RACHEL. Siis pois tuo synkeä muoto ja iloitse kanssamme; sillä tämä ehto on meille onnen ehto. Katso kuinka kaunis se on! Katso kuinka vuorten kiireet tuolla kultasessa palossa kimmeltää.
MARIAMNE. Ja tumma öljypuisto rauhallisna hengittää vuorten alla.
RACHEL. Ole ilonen tässä ilon ja lemmen keskellä.
MARIAMNE. Ole ilonen, meidän Canziomme.
RACHEL. Huomaa kuinka kiharies kanssa hellästi leikitsen.
MARIAMNE. Ja minä sun korean kätesi kanssa.
RACHEL. Olenhan minä sun sisäres armas.
MARIAMNE. Ja sun morsiames minä. Ole ilonen!
RACHEL. Ole ilonen, ole ilonen!
CANZIO. Näin haastelevat enkelit autuaan sielun kanssa, joka jättänyt on murheenlaakson ja seisoo viimein taivasten esikartanossa, kohta valmiina astumaan hääsaliin sisään. Serafiimit häntä vaatehtivat pyhien hameeseen, hymyvillä huulilla kuiskaten hänen korvaansa jumalten kieltä. Se on ainoastaan tarina, tarina onnellisesta sielusta. Mutta minä olen onneton.