RACHEL. Miksi teet sen?
CANZIO. (Eriks.) Kaunis Marcia! täytyykö minun unohtaa sinua ja tehdä eloni äärettömäksi aavikoksi? Mutta jos sun sydämmes päivieni kulta-aarnioksi määrään, niin kuoletan nämät kaksi sydäntä tässä. Mihen käännyn siis? (Kellonsoitto kuuluu)
RACHEL. Kuule: kluostarinkellon pyhä soitto!
CANZIO. Se ääni muistuttaa menneitä päiviä. Kuultelkaamme. (Kuultelee alaskallistetulla päällä)
MARIAMNE. (Eriks.) Pyhä Madonna, katsahda laupiuudella alas hänen päällensä! Eihän ole hän vielä synneissänsä paatunut mies, joka julkeasti häväisee maat ja taivaat, se ei hän ole, hänen sielunsa tuskallisna kamppailee. Siis katsahda alas ja aseta hänen sydämmensä myrsky. Kuule rukoukseni taivasten ruhtinatar! (Soitto on taukonut)
RACHEL. Canzio, mennäänkös kotia?
CANZIO. Niin, kotia. (Menevät oikealle)
Toinen Näytös
(Avara, vanhanaikanen sali Canzion linnassa; perillä kaksi pylvästä, joissa riippuu aatelivaakunoita; kolme ovea, yksi perillä ja yksi kummallakin sivulla. Marcia istuu divaanilla. Palvelija tulee periltä.)
PALVELIJA. Teitä, meidän huoneemme ylevä vieras, pyytää herrasväkeni tulemaan seuraansa lystihuoneeseen alhaalla puistossamme.