CLAUDIO. Se oli kuoleman pistos, joka painoi päätösmerkin elämäni kirjaan.
GIOTTI. Toisin toivokaamme ja käykäämme toimeen häntä sidottaa.
CLAUDIO. Pois siteinenne ja kahleinenne. Kohta olen vapaa, kohta riisun päältäni tämän kempelön naamarin, joka niin kauvan on peitellyt sieluani. Tässä tahdon kuolla kukoistavalla sijalla.
ANGELO. Oi Claudio, mun kallis ystäväni!
GIOTTI. Uskollisuus itse!
CLAUDIO. Lohduta äitiäni.
ANGELO. Kurja äiti! Herra Canzio, mitä olette tehnyt?
CANZIO. Tappanut Claudion.
ANGELO. Ja hänen äitinsä.
CLAUDIO. Äkkinen ja petollinen taudinjuoni veressäni saattoi matkaan tämän. (Gregorio tulee)