3:S NAINEN. Minä hänen hiuksensa kiharoita tahdon.
MARIAMNE. Ja minä ympäröitsen hänen päänsä tuoksuvalla myrtillä ja panen hänen käteensä öljy-oksan.
1:N NAINEN. Eijaa! jo kaikuu enkelten veisu, koska puvussa niin juhlaisessa viemme herramme hautaan.
2:N NAINEN. Ja sinne häntä saatamme murhevaatteissa mustat kuin yö.
MARIAMNE. Musta kuin ijankaikkinen yö olkoon vaatteus, jossa murehtien astelen kuin neito, joka sydämmensä lemmityn kadotti.
CANZIO. (Eriks.) Peitetty, mutta katkera muistutus. Siis ovat nyt kaikki mun kalani tässä. Oi kauhistava saalis!
2:N NAINEN. Mutta sitten, sitten?
1:N NAINEN. Sitten kellot pauhaa ja murhamiehen sydän vapisee.
2:N NAINEN. Vapisee kuin soidessa tuomiokellon. Mutta sitten, sitten? Ah!
1:N NAINEN. Humauksen syvästä komerosta kuulet, täytetty on synkeä hauta ja kumajavat kellot pauhaa taas, pauhaa, ja vapisee murhamiehen sydän.