ANGELO. Fröökinäni, koska teidän kohtasin tässä ensimäisen kerran, niin annoitte minulle aivan suosivasti käsivartenne; suokaat minulle sama kunnia kerran vielä.
RACHEL. Sen teen, sinä ihana nuorukainen. Sun olentos, niin viaton ja kaino muistuttaa Canzioo ennen.
ANGELO. Hyvä. Käyskelemmekö pois?
RACHEL. Koska on se tahtonne. Mariamne! (Menevät oikealle; Angelo ja Mariamne taluttavat Rachelia. Miehet kantavat Claudion ruumista pois ja heitä seuraa naiset ja Giotti)
CANZIO. Giotti, Giotti! (Tulee takasin, mutta toiset menee)
GIOTTI. Mitä tahdot?
CANZIO. Sinun huuliltasi, minä tiedän sen, on turha valitus pannaan pantu.
GIOTTI. Mutta sano mitä tahdot?
CANZIO. Mitä tahtoisin enään, päästyäni perille, ehdittyäni päähän, joka seisoo edessäni kuin polttava vuoren-seinä. Mihen astuisin?
GIOTTI. Seuraa minua ja odota minua lähellä Claudion kotoa, kunnes palaan takasin.