MARIAMNE. (Ryhtyy Racheliin) Rachel!
RACHEL. (Tuiskasten itsensä kiukkuisesti Mariamnesta irti) Pois, kiusanhenki, joka lakkaamatta sydäntäni rääkkäät! Mitä tahdot Rachelista! Pois! Mene Hiien tyttären haltuun!
MARIAMNE. Vait, tyttö!
RACHEL. Miehelle yksi tyyny!
VARRO. Olkoon lapsi rauhassa. Yhtäkaikki; enpä usko hänen käsittävän asiaa. Seisköön rauhassa lapsi parka.
RACHEL. Miehelle tyyny!
MARIAMNE. Ole huoletta; hänelle raketaan kohta toinen sija.
RACHEL. Tyyny tänne! sanon minä.
VARRO. Tehkäät hänen lapsekas tahtonsa. (Yksi palvelijoista menee)
RACHEL. Mutta miksi virtaa veri? Lounaisessa iltaruskon alla seisoo mailmanenkeli, kädessä hehkuva astia, ammentaa mailmalle verta! Hän kallistaa maljansa lännestä mereen ja taasen hän sen kallistaa merestä länteen; läikkyy sinistynyt veri, ihmisten sydämmet kammastuu, otsat polttaa! (Tyyny on tuotu ja asetettu Canzion pään alle) Nyt makaa hän hyvin. (Marcia tuodaan periltä)