TYKO. Sylissäni taivaani on!
NIILO (erikseen). Hän elää, elää! Elma elää! Elma. Oi korkeuden Jumala!
MARKUS (erikseen). Vallitseeko tänä yönä noita-voimat!
ELMA. Tämä ompi Tykon halailus!
TYKO. Mun lemmittyni kallis!
HANNA. Hän pyörtyy.
TYKO. Ole uljas tyttö, Elmani. (Elma pyörtyy Tykon syliin.)
MAUNO (tähän asti seistyään hämmästyksissänsä). Tapahtuuko ihmeitä vielä? Ihmeen, ihmeen edessäni näin. Elmani kuolleista nousee. Hän elää! (Tarttuu Elmaan.) Mutta ällös kuolko, ällös kuolko samana hetkenä taas. Avaa silmäs, tyttöni! Ylös, ylös, ylös! Minä vannon, että hänen pitää elämän.
ELMA (tointuen). Niin, isäni. Sen rinnoilla ma lepään,
Jok' ompi sieluin hekuma ja autuus
Ja josta elämäni, toivoin tulee.
En ole kuollut, vaikka kuolla tahdoin;
Oi, anteiks' anna, taivaan vallitsija!
HANNA. Sä unijuomaa joit, et myrkkyä.