TYKO (erikseen). Miks' täytyypi mun kotokankahilla
Viel' heimolaisen verta vuodattaa!
YRJÖ. Hän kylliksi on saanut.
TYKO. Yrjö, Yrjö!
Nyt näytä, mitä vakuutit ja vannoit.
Jos juomas meitä hirmuisesti petti,
Niin oman rintan' lävistäköön miekka,
Mi Niilon verestä nyt punertaa.
YRJÖ. Minä juoneen käyn. (Ottaa kiväärinsä. Niilo, maatessaan maassa, ampuu pistoolilla Tykoa, Elma heräyy ja juoksee kamostuen ylös, Tyko rientää häntä syleilemään.)
MARKUS. Sinä perkele! (Pistää Niiloa miekallansa.)
PAULI. Tyko, oletko haavoitettu?
TYKO. Mä Elmaani syleilen!
YRJÖ. Se ampuma toi hengen, ei kuolemaa.
ELMA. Missä olen?
HANNA. Sun Tykos sylissä.