TYKO. Teidän muistoksenne!
PAULI. Ja kaikki levottomuus pois, herra Niilo.
TYKO. Mitä ilmoititte, on luonnollinen asia, luvallinen ja ihana.—Te lemmitte tätä neitoa?
NIILO. Jumal' avita! sen teen.
TYKO. Kaunis tyttö, ja sieväluontoiseksi hän tuntui myös.
NIILO. Niin, eikö ole hän kaunis? Ihanat silmät!
TYKO. Kuin tähteä kaksi.
NIILO. Kirkkaana otsa kaarteleikse.
TYKO. Kuin kesäpäivän taivas.
NIILO. Ne kiharat sitten!