ELMA. He tulevat, ja liitto vahvistetaan. (Hellittää kaulaliinansa.)
HANNA. Miksi lasket liinas?
ELMA. Tässä on kuuma.
HANNA. Tämä ei käy laatuun. (Sovittaa liinan jälleen Elman kaulaan.) Vilauksessa astuvat sisään.—Oletpa levoton. Mutta naimakivusta, naimakivusta. (Nauraa.) Etkä naura sinä.
ELMA. En, Hanna. Miksi olet lapsikas?
HANNA. Lapsikaspa olen. Mutta kuinka valittavat lapset? »Jos mä nauran, te ette naurakkaan».
Ei, näin se kuuluu: »Jos mä laulan, te ette tanssikkaan; jos mä itken, te ette itkekkään.» (Peittää silmänsä ja itkee.)
ELMA. Miksi itket?
HANNA. Sydämmes tuskan tähden.
ELMA. Oi, nyt ole itkemättä!