HANNA. Näkeepä silmäni sun sielus vimman, vaikk huuleni leikkiä lyövät.
ELMA. He tulevat.
HANNA. Minä kiirehdin pois.
ELMA. Ole tässä.
HANNA. Se ei sovi.
ELMA. Sua rukoilen, ole kanssani tässä.
HANNA. Sinä tahdot niin. Minä jään, ja menen koska mua käsketään.
Niin siivilläpä hienoill' liehtoisin
Jumalten ilmaa taivaasta sun päälles.
Mut näytä heille ilon uljas muoto.
ELMA. Niin iloisesti katse leimutkoon
Kuin kukkasniitull' ennen patriarkan,
Hän morsiamens' koska nähdä siinä
Sai vastaans' kamelilla ratsastavan.
(Tyko, Niilo, Pauli ja Yrjö tulevat.)
TYKO. Tässä, herra Niilo, on morsiamenne. Nyt käsi käteen! (Niilo laskee itsensä polvilleen Elman eteen, suudellen hänen kättänsä.)