YRJÖ (erikseen). Nyt saatana on irti!
PAULI (erikseen). Mitä täytyy mun nähdä! Voi Tykoa ja sinua, petollinen sisar!
NIILO. Tällä suudelmalla, fröökinäni, vahvistan ijankaikkiseksi lempeni teitä kohtaan.
ELMA. Mutta nouskaat ylös, herrani; isäni tulee. Minua myös kumma kainous rasittaa. (Mauno tulee oikealta.)
NIILO. Isä, suokaat meille siunauksenne.
TYKO. Anteiksi, herra parooni, että ennätin tiellenne.
NIILO. Ja nämät herrat tässä, he tietävät asian ja tietävät sen myös salata.
MAUNO. Hyvä!—Ottakaat toinentoisenne. Ja nyt käykäämme kirjalliseen toimeen.
NIILO. Yrjö, mitä lupasit, käy tekemään.
YRJÖ (erikseen). Oi kirous! (Istuu pöydän ääreen kirjoittamaan.)