EENOKKI. Elä ole hänestä huolivanasi.
AAPELI (eriks.) Hän hyräilee vaan.
EEVA (menee kantaen nyttyjänsä). Hyväst!
AAPELI. Hyväst!
EENOKKI. Läksipä heilakka. Mutta tästä asiasta, sekä herrojen ilkeästä juonesta että tytön hävyttömästä narrauksesta, tulee sinun ottaa vakaasti kiinni, opettaa heitä pitämään miestä pilkkanansa.
AAPELI. Minä jotain tekisin, mutta eipä ole juuri hyvä. He käyvät metsässä pyssyillä ja taitavat ampua minun; sillä katsos suurin pelkuri täällä, jolla on tuliluikku, voi vilauksessa surmata rohkeimman sankarin, joka on tätä asetta paitsi.
EENOKKI. He ampuisivat? Hohoo! ei miesmurhaa niin pian tehdä.
AAPELI. Kukas menee takaamaan? Näillä herroilla on häijy sydän, sinä kohtaat heitä metsässä, he laskevat sinun läpitse kuin koiran. Mitäs teet?
EENOKKI. Mutta minun sisuni ei anna perään, se ei siedä heidän elämäänsä, jumalatonta elämäänsä tämän tytön kanssa. Provastin täytyy saada siitä tieto.
AAPELI. Mutta minä kysyn sinulta vielä: mitäs, jos he ampuvat sinun?