UNTO (itsekseen). Musta sanansa syvälle mieleeni painuu ja öitten levon, sen tiedän, multa vie. Surma ja kuolema se mies murhan himossa kerran päälleni ampuu. (Menee huoneesensa).
KIMMO (yksin). Niin erosit meistä ja ehkä näimme toinen toisemme viimeisen kerran.—Niin yksi kaupaksi pantiin, toinen ehkä toistaiseksi säästettiin, sillä onhan onnemme osa seisoa myytävänä kuin naudat. Mutta mitä ei auttaa käy, se sillään olkoon, sen mukaan itseänsä asetella tulee ja muistaa, että ehtoo päivän perii. (Nyyrikki tulee).
NYYRIKKI. Päivää, mies!
KIMMO. Sinäkö näillä seuduilla? Kuinka onnistuu linnustus?
NYYRIKKI. Nyt ei huolita siitä.—Minä tiedän ihmeitä.
KIMMO. Kertoopas ne.
NYYRIKKI. Mitähän tekisit, jos sinulle jotain ilmoittaisin, sanoppas?
KIMMO. Enhän tiedä mistään vielä. Ketä kosevat asiat?
NYYRIKKI. Kolmea miestä kumminkin: Kalervoa, Kullervoa ja Untamoista.
KIMMO. Kenties on Kalervo manalaisena silmissäsi kummitellut?