SINIPIIKA. Metsola kotoni on ja siinä myös virkaani harjoitan. Minä vaeltajalle hyviä neuvoja annan, eksyneelle osoitan oikean tien ja murheellista lohdutan.
KULLERVO. Impi, sun elämäs on autuus.
AJATAR. Hän kiemailee, kiemailee.
SINIPIIKA. Kullervo, vielä valjeta taitaa kohtalos synkeä yö; sentähden mieles masentua anna ja kuule mitä sanon!
KULLERVO. Myöhään tulit, Havulinnan impi, myöhään.
SINIPIIKA. Ellös toivoa kadottako.—Kiurun viserryksen korkeuden kumosta kuulet, malta se merkki!
AJATAR. Korpin raakumisen vuoren jyrkältä kuulet, malta se merkki!
SINIPIIKA. Korpin ääntä en ymmärrä, mutta pieni kiuru sanoo, että
Kullervon onnen tähti vielä kiiltää taitaa.
AJATAR. Kiurun ääntä en ymmärrä; mutta musta korppi sanoo, että koska lumivalkeaksi hän muuttuu, silloin kiiltää Kullervon onnen tähti.
KULLERVO. Hyvin ennustettu, Ajatar.