I:N EMÄNTÄ. Miksi teet syys suuremmaksi kuin se on? En usko, ettäs huolimatonna katselit, kuinka raatelivat karjani metsän pedot. Sano, että vahingon kohdatessa, lehmistä eksyit pois, niin koetanpa rangaistustas lievittää.
KULLERVO. Toisin kuitenkin on asia: itse naudoillesi surman saatoin, ja että kaikki niin pikaisesti kävi, siitä kiitän Ajatarta, joka sudet kaikista ilmoista karjaani joudutti; käskystäni tämä tapahtui toki.
I:N EMÄNTÄ. Sinä Hiien heittiö, peikko, miksi tämän teit?
KULLERVO. Sinä kiukkuinen emäntä, miksi paimenesi leipään leivoit kiven?
Mutta minkätähden torelen tästä päälles, koska kaikki onnekseni kääntyi?
PALVELIJA. Siis tulis sinun meitä kiittää, vaan ei kostaa, koska sinulle onnen saatoimme.
KULLERVO. Kostossapa onneni, juuri siinä, että näin on käynyt: tästä jotain tehdä taitaan.
I:N EMÄNTÄ. Mitä siitä tehdään, kohta sun näkemän pitää. (Palvelijalle).
Anna tieto Ilmarille, riennä!
PALVELIJA. Hän pajassa on, ja pian hänen tänne saatan. (Menee oikealle).
KULLERVO. Hän tulkoon ja miehensä kaikki, vasaroilla ja pihdeillä.
I:N EMÄNTÄ. Orjako näin korskailee?