I:N EMÄNTÄ. Mihin saatoit karjani? Sano pian!
KULLERVO. Metsässä kuleksivat mustakuonoiset, nopeasti parhaallaan maata varvastelevat, mutta ei kuitenkaan omilla jaloillaan.
I:N EMÄNTÄ. Vastaa suoraan, mies!
PALVELIJA. Tiedä, että pieksiäiset sinulla varteissa on.
I:N EMÄNTÄ. Missä ovat lehmäni, hatasarveni kaunoiset?
KULLERVO. Häntyrien maarussa nyt sukevasti liukkuvat; kyyti on heillä ilman maksotta.
I:N EMÄNTÄ. Ovat siis surmatut?
KULLERVO. Kaikki.
I:N EMÄNTÄ. Onneton paimen!
KULLERVO. Onneton hän oli, sillä ikävä on elo Paimelassa, ja sentähden sen päätin riemun pauhinalla. Ilokseni katselin sitä leikkiä veristä ja nousivat taasen rintani palkeet.