PALVELIJA. Missä näit tämän onnettomuuden?
NYYRIKKI. Kumminkin penikulman matkaa tästä, Seunamäen ahoilla.
I:N EMÄNTÄ. Vihoissansa karkoitti hän karjansa näin kauvas.
PALVELIJA. Mutta tiedä, jos valhettelet, niin sitä valhetta eipä sinun hyveksimän pidä.
NYYRIKKI. Pääni sepän väkivasarata maistakoon, jos ei ole kaikki totta, mitä teille haastellut olen. (Kullervon ääni kuuluu oikealta). Siinä paimen mutta missä karja?
I:N EMÄNTÄ. Missä on karjani, mies, missä on karjani? (Menee kiireesti oikealle).
NYYRIKKI. Emäntäiseni, kuule, mitä virkkaan: elä sanaakaan hänelle ilmoita, keltä asiasta tiedon sait, hän muuten pian lyö mun hengeltä pois, sen hän tekee. Sinäkään, tyttöni, et hiiskune hänelle mitään, että täytyi minun kannella päällensä. Hän on hirveä ja ennenkuin tiedämmekään, nykistää meidät molemmat.—Hän tulee. Menen vähän verhoon, mutta astun esiin, koska parhaaksi näen.
PALVELIJA. Se uljas Nyyrikki!
NYYRIKKI. Teet niinkuin sanoin, piikaseni: et mainitse hänelle mitään, mitä haastellut olen. (Poistuu vasemmalle. Kullervo ja I:n emäntä tulevat oikealta).
KULLERVO. Hyvin kaikki.