K:N EMÄNTÄ (syleillen Kelmää). Kuollaan, tyttäreni, mennään maata viheriän peiton alle, vasta siellä Ainikin unohtaa taidamme. Oi Kelmäni!
KELMÄ. Kurja emoni!
KALERVO (repien tukkaansa). Kirous, kirous ja pimeys vallitkoon!
(Kullervo tulee).
KULLERVO. Ken asuu tässä?
KALERVO. Kolme kirottua henkeä.
KULLERVO. Olkoon heitä neljä.—Saanko hieman vettä, kylmää vettä?
KELMÄ (juosten isänsä turviin). Ken ollee hän, hänen muotonsa on kauhea.
KALERVO. Ole rauhassa lapseni.
KULLERVO (itseks.) Tehty on kuolon työ.
K:N EMÄNTÄ. Hourupäiseksi hän näyttää.