K:N EMÄNTÄ (itseks.) Kauhistus ja kuolema! Mutta tämä mahdotonta on.
KELMÄ (itseks.) Hallitsija pilvien, mitä haastelee hän?
KALERVO. Kalervon poika? Sinä hävytön, sinä riiviö, miksi tämä juoni, ettäs kuolleen haamussa kummittelet?—Tapauksen kuullut olen: Kalervon poika surmattiin ynnä isänsä ja äitinsä kanssa.
KULLERVO. Mutta surma ei häntä toki silloin käsittänyt, vaan temmattiin hän kuolon kidasta, orjaksi Untolaan vietiin ja merkki tämä vielä otsaansa painettiin.
K:N EMÄNTÄ (itseks.) Minä tukahdun.
KALERVO (emännällensä). Aatteles, että olis hän poikamme ja lähestyy meitä käsillä tahrattuina Pohjolan ihanan naisen vereen.
K:N EMÄNTÄ. En tahdo sitä aatella. Minä tukahdun ja näännyn.
KELMÄ. Mutta kaikesta tästä ei Kimmo meille sanaakaan haastellut ole.
K:N EMÄNTÄ. Ei, sitä ei hän ole tehnyt, ja siis valehtelee tämä mies, tahtoo meitä pettää. Asian meille Kimmo ilmoittanut olis.
KALERVO. Kavala kettu, nyt aikees ymmärrän: Mua tahdot ansaan viekotella ja viedä saaliis kiukkuisen Unnon kynsiin; mutta erämaan kontion kohtaat tässä, jonka nahka pitää sinulle kalliiksi tuleman. Koetetaanpas, mies.