U:N EMÄNTÄ. Miksi eivät tämän herjän kuolemata suvaitsisi?
UNTO. Vaiti tästä! sitä kohden ei tuumiamme enään teroiteta; hän eläköön.—Mutta lähestyyhän taloamme vieras.
U:N EMÄNTÄ. Ken lienee hän?
UNTO. Käyminen on Ilmarin, hartiat ja musta tukka myös; siinä takoja kuuluisa.
U:N EMÄNTÄ. Ankara vieras; huonettamme siivomaan riennän. (Menee).
UNTO (yksin). Että lähenee hän Untamoisen huonetta, joka vihattu ja vainottu on! (Ilmarinen tulee). Terve tuloa vieraaksemme! Mitkä asiat saattoivat seppä Ilmarisen näille tienoille? Kaiketi neitosten maitoa sinä seliltä soitten ja tunturien lakeilta etsit; sinä teräs-ainetta etsit?
ILMARI. Asiani arvaat, mutta niin hienoa kuin tahtoisin, en toki käsittänyt ole. Käännynpä nyt taasen kotoani kohden.
UNTO. Ja siellä sua odottaa naises nuori, Pohjolan kaunis tytär.
ILMARI. Hauskalla mielellä kotihin käyn, sen todistan.
UNTO. Ja pian, niin toivoa mahdat, hän sepän pienen sulle lahjoittaa, joka kerran alasinta kanssas kilistelee.