KÄPSÄ. Samoin minä kumppanimme kuolemata kostamaan.
TIIMANEN. Käymmepä oivalliseen partioretkeen. Oltta Untolassa kylliksi löytyy ja ehkä kultaa ja hopeata myös.
KÄPSÄ. Me lähdemme.
TIERA. Mutta, ystäväni, asia tuumattakoon tarkemmin ja juuresta jaksaen.—Untolassa, kenties, löytyy viattomia myös.
KÄPSÄ. Ei yhtään viatonta; kaikki he kuoleman ansainneet ovat.
VIKSARI. Susien luolassa ei karitsa menesty eikä kotkien pesässä kyhkyinen.
TIERA. Asia käskee toki arvella.
KULLERVO. Hiiteen jääkäät arveluksienne kanssa, ennenkuin soman askareeni raiskaisitte. Täyteen mittaan kostotyöni tehdä tahdon.
TIERA. Ellös kiivastuko; eihän heitä itseänsä uros noin ylisniskoin vehkeisin, hän ensin tuumailee.—Mutta seuraanpa teitä Unnon kotiin, vaikka löytyisi se toisella puolella kuolemata. Teitä seuraan, kuin vaan vakaasti astelette; juoksu ei ole Tieran työtä. Mutta ken lähestyy meitä? (Nyyrikki tulee). Jumalan rauha sinulle, joka tapsuttelet siellä!
TIIMANEN. Tule luoksemme, mies!