TIERA. Mitä asiaa käyt?
KULLERVO. Omaa asiaani. Velan maksoon lähden.
TIERA. Asias arvaan. Etpä ole siellä juuri tervetullut vieras.—Ja yksin käyt sinä tuimaan kahakkaan?
KULLERVO. Kuinka löytäisin taasen ihmisten sotkemia tantereita?
TIERA. Metsien takaapa niitten tulla täytyy.—Mutta jos toisiamme seuraisimme aina Unnon kontoon?
KULLERVO. Vihamiesnä sinne tarkoitan. Verinen kosto mielessäni palaa, mutta eipä kuulu asia muille.
TIERA. Ehkä yhtä paljon muillekin. Tiedä, että eräs kumppanimme, Korventaustan Kinnu, karhunampuja hyvä, Untolan peikkoin pesässä surmansa sai. Hänen murhasit he ja viskasit kurjan kujalle kuin koiran, saaliiksi korpeille; mutta meidänpä surmansa kostaa tulee. Mies, eikö asiamme ole yhteinen?
KÄPSÄ. Meitä ankara velvollisuus vaatii.
TIERA. Miehet, jos tallustaisimme tästä Untolaan?
VIKSARI. Minä valmis olen.