TIERA. Sokea ei sokeata johdata; me itse eksyksissä käymme, mies.—Mutta oletpa sä Kullervo.
KULLERVO. Ken olet sinä?
TIERA. Nimeni on Tiera. Mies, sinä Untolan korvessa mun kontion kynsistä kerran pelastit.
KULLERVO. Sen muistan.
TIERA. Enkö sulle kiitoksia velkaa ole?
KULLERVO. Hyväntekeväisyydestä en sua toki silloin auttanut, vaan tein sen huvikseni.—Mutta kuinka seisovat ilmat?
TIERA. Teit sen vaan huviksesi?
KULLERVO. Tiedätkö pohjoisesta?
TIERA. Tuolta luulemme hänen puhaltavan, koska palkeensa käyvät.—
Eriskummallinen mies!—Mihin tarkoitat?
KULLERVO. Untolata kohden.