U:N EMÄNTÄ. Eipä juuri näytä niin.
2:N MIES. Hiiteen, ämmä! Näinkö meille tiuskitaan, koska väsyneinä, niinkuin koirat juostuamme, metsästä palajamme.—Laita meille illallista.
U:N EMÄNTÄ. Illallista? Oletteko sitä ansainneet?
2:N MIES. Surma kitaas! Emmekö ole ansainneet?
UNTO. Eukko, nyt kielesi hillitse.
U:N EMÄNTÄ. Mitä haastelet sinä, sinä suotta-herra tässä?
UNTO. Vielä yksi sana ja vihani liekehtii. Käy koreasti sisään nyt ja karhunkäpälä ehtoolliseksi pataan pane.
U:N EMÄNTÄ. Sammakkoja pataan teille. (Menee vasemmalle).
UNTO. Sua pitäisi mun kerran höyhentää, mutta ennen ohjaat kosken juoksun kuin kieron ämmän mielen.—Nyt sisään, miehet, polvianne levähtämään, atrioitsemaan ja sitten lepoon. Kuitenkin kaksi teistä aina vartiana valvokoon ja kaikilla aseensa tietyssä paikassa olkoon, sillä keltatukkainen peikko huonettamme uhkaa.—Mutta sisään kaikki. (Kaikki menevät vasemmalle, hetken kuluttua tulee oikealta Kullervo, Tiera, Käpsä, Viksari ja Tiimanen, jolla on tervas-roihu kädessä).
KULLERVO (itseks.) Nämät kivet, nämät nurkat ja sopet Untolata muistuttavat; jo kirotun ilman sieraimissani tunnen.