UNTO (pirtistänsä). Ken olet sinä, joka hämmennät huoneeni rauhan?
KULLERVO. Miksi kysyt? Kullervon äänen tunnet hyvin; Hiien kiljunata hirveämmälle se korvissasi kaikuu nyt.
UNTO. Rosmo, mitä tahdot?
KULLERVO. Kaiman kasvot tänä yönä sulle näyttää tahdon.
TIERA. Unto, missä on kumppanini, missä on Korventaustan Kinnu? Hänen tapoit sinä; mutta nytpä tilintekoon käymme.
KULLERVO. Nyt, Unto, kauhistu ja vapise. (Unto, miehinensä tulee rynnäten vasemmalta).
TIERA. He tulevat.—Karatkaa kiin! (Kiivas taistelus; Unto pakenee vasemmalle, Kullervo kiirehtii perässä, ne muutkin Untolaiset, paitsi yksi, joka on kaatunut, välttävät ja Tiera kumppanineen vainoo heitä; kaikki katoovat vasemmalle. Pirtistä kuuluu kova huuto, meteli ja miekankalske. Kiili tulee vasemmalta ja kiirehtii perälle. Viksari rientää jälessään. Ja kaataa hänen miekallaan).
VIKSARI. Tämä palkaksi pettäjälle, joka ystävänsä hädänhetkessä ylenantaa tahtoo.—Meillä on voitto siellä sisällä, kiitos olkoon Kullervolle, hän vimmatusti peuhaa. (Menee vasemmalle. Kullervo tulee kiskoen kauluksesta Untoa—joka on verinen ja näyttää vaipuneeksi—ja heittää hänen nurin keskelle teateria).
KULLERVO. Mikä on nyt aatukses?
UNTO. Ettei armoa Kullervolta rukoilla.