KULLERVO. Myöhäistä se oliskin, koska kerran mittas täysi on.—Ota kuolos. (Pistää miekallaan Untoa, joka kuolee; Kullervo poistuu vasemmalle).
TIERA (tulee). Tehty on askareemme, ja antoipa se meille kuumuutta hieman. (Tiimanen tulee, palava tervasroihu kädessä).
TIIMANEN. Kuinka onnistui?
TIERA. Hyvin, mutta luulen toki, että Käpsä tästä löylystä kylliksi sai.—Punertaa mar sinunki miekkas.
TIIMANEN. Kaksi heistä nukutin: kuin hiiret he itsensä akkunasta viskasit ulos, mutta miekkani tämä heille satimeksi oli. (Viksari tulee pidellen päätänsä).
VIKSARI. Sainpa aika kolauksen päähäni.
TIERA. Ja minä otsaani aika sarven; katsos. Mutta kiitos Ukon, että tällä hinnalla pääsimme. Käpsä, luulen, on osansa saanut?
VIKSARI. Hengetön on mies.
TIERA. Siinä ihmisen loppu. Olkoot Hiiessä tämänkaltaiset partioretket. Että näin ihmisiä tappaa kuin rottia, se ei sovistu luonnolleni. Se on sanottu. (Kullervo tulee veripilkku otsassa). Tuossa tulee itse pääjuutas.
KULLERVO. Tänne soittos, Tiimanen, sitä tarvitsen. (Menee, tervassoitto kädessä, vasemmalle).