TIERA. Näinpä juomme. (Juo ja tarjoo sitten Nyyrikille). Vedä naamaas, että naukuu. Kas niin, sinä poika iloinen. (Itseks.) Olvi, näen, tekee totta, tekee.
NYYRIKKI. Iloisia molemmat. Usko minua, niin pidänpä sua korkeassa arvossa ja ylistän sua aina, sillä kunnon mieheksi sun tiedän. Kuinka hävyttömästi, kovin hävyttömästi Majamäen Kyynikiltä, että syyttää sinua poika-nallikkansa isäksi sinua, nainutta, kunnian urosta! Sentähdenpä minä, jutun korviini saatuani, lausuin kohta ja vannoin, että on se vale ja väärä puhe.
TIERA. Häh?
NYYRIKKI. Näpäkärsä lunttu, tämä Kyynikki; mutta kuiva raiska karisee hännästä.
TIERA. Mikä olet sinä miehiäsi?
NYYRIKKI. Me juomme ja iloitsemme!
TIERA. Majamäen Kyynikki! Olisiko sinun tekemistä tämän asian kanssa?
NYYRIKKI. Ei yhtään, mutta onpa minulla kaksi korvaa, joilla mailman maineita kuulen; mutta aina, koska tämän asian kuulin, niin olinpa sun puolusmiehes.
TIERA. Puolusmieheni, sinä? Kokkare.
NYYRIKKI. Huolisinko siitä?