LEA. Onnellinen ilman sinua? Ah!
ARAM. Seisothan lujana uskossasi Natsaretin mieheen.
LEA. Haasteletko vakaasta mielestä?
ARAM. En ilkastele suinkaan.
LEA. No, minä ymmärrän sun aatoksesi. Mutta tiedä, me voimme olla onnettomat ja kuitenkin onnelliset, toivossa onnelliset, vaikka kärsiikin sydän kuluessa päivän hetken. Onnellinen, onnellinen! vaikka sun jäähyväis-kätesi tempaiseekin kaiken kukkaismehun elämäni kasvoilta pois, että kuoleman kalveilla poskilla onneni seisoo, kääntäen silmänsä nykyisyydestä pois, mutta katsoen ihanaiseen kaukaiseen tulevaisuuteen. Onnellinen! Silmä toivon riemua täynnä, mä tähtäilen taivaan reunaa, vaeltaissani halki ohdakkeisen maan.—Hyvästi, ystäväni!
ARAM. Hyvästi! Minä menen.
LEA. Viivy hetki vielä.
ARAM. Hetken päästä on isäsi tässä.
LEA. Hän viipyy hetken vielä.
ARAM. Joas tässä kiertelee ympäri kuin koira.