IIVARI (on peräyttänyt hevoisen rattaineen teaterille). Mitä torelee
Esko?
ESKO. Tuo hävytön mies kun rupesi minua haukkumaan siitä, että kristillisellä tavalla nuhtelin häntä varkaudesta.
IIVARI. Hän ei kärsi yksinkertaisia, ja yksinkertaisiapa olemme, jos häntä nuhtelemme siitä, josta meidän häntä kiittää tulee.—Nyt kaikki rattaille; orhini levottomuudesta pyrskii ja raappii! (Kaikki istuvat rattaille). Minä, ajajanne, istun nokalle tähän, eno, kultakukkomme kanssa, istuu keskellemme, sitten Esko, ja sinä, pillinesi, sovita itses tuonne taakse ja puhalla, että taivas repee!
ANTRES. Minä puhallan!
IIVARI. Mutta katso, ettes putoo sieltä, koska orhini nelisiin juoksee!
ANTRES. En minä putoo.
IIVARI. Missä on hattus, Esko?
ESKO. Tuonne metsään se jäi, mutta jääköön heitä vaikka kymmenen.
IIVARI. Niin juuri. Tästä lähin käymme silkki-hatussa.
ESKO. Ja kultakellossa. Ostammepa itsellemme kruunun puustellin tai arenteeraamme jonkun herran kartanon.