MIKKO. Me kiitämme.
ESKO. Kiitämme nöyrimmästi tämän kunnian edestä. (Oltta tuodaan).
KARRI. Jättäkäät kiitokset ja keventäkäät haarikkaamme hieman.
ESKO (katsahtaen salaa Kreetan päälle. Itseksensä). Hän on kaunis kuin ruusu ja kukkainen. Ja kultakruunu päässä! Sydäntäni karvastelee vähän. Minulle on tehty vähän petoskauppaa. Mutta enpä tahdo toki ruveta tässä mekastamaan, en sanaakaan hiiskua tästä asiasta, jos eivät he minua vihoita jollain tavalla. (Ottaen Mikolta haarikan). Mutta sille ei kohtelemisensa meitä kohtaan näytä. Käskiväthän meitä häihinki. Minä olen vait kuin ahvena kivellä. (Juo).
KARRI. Saanko luvan kysyä, mitkä asiat ovat saattaneet teitä matkalle?
ESKO. Meillä on yhtä ja toista toimitettavaa täällä.
KARRI. Kentiesi tavoitatte taasen meidän kylän kuuluisaa tietäjätä kohden?
ESKO. Oikein arvattu.
KARRI. Teiltä on varastettu?
ESKO. Ei meiltä, mutta eräältä ulkomaan kreiviltä Tampereen kaupungissa on varastettu monta kymmentä tuhatta. Eikö ole kuulutus vielä ehtinyt teidän pitäjään?