TEEMU. Kylläs sen tiedät!—Hyvät ystävät ja hää-miehet! näittekö minun heittoani? Se meni vaan noin, juuri niinkuin leikin teossa. Niin minä poikia opetan!
ESKO. Elä veli kulta puhu niin kopeasti, vaikka voitatkin!
TEEMU. Kiitä, ettäs kävelet vielä kahdella töppösellä!—Kylläs sen tiedät.—Makasithan tuossa kinttaana vaan. Eikä miestä leikillä kumota, ei vaankaan miestä leikillä kumota.
ESKO. Tules toinen kerta!
MIKKO. Niin, Esko, elä anna perään!
ESKO. Tules toinen kerta, mies!
TEEMU. Ei maksa se vaivaa.
ESKO. Hän ei uskalla enään!
TEEMU. Uskalla! (Käyvät kiivaasti painiin).
MIKKO. Nyt, Esko, ponnista takaisin miehuutesi arvo! (Teemun isä tulee, käy poikansa kaulukseen ja kiskoo hänen ulos).