KARRI. Teemu parka!
MIKKO. Esko, nyt kadotit miehuutesi.
ESKO. Pahasti, että pääsi hän näin kynsistäni!—Oliko se isänsä?
KARRI. Isänsä; ja aika-mekosti, luulen minä, hän poikansa nyt sukii.
ESKO. Se ei haita hänelle!—Mutta onhan se sopimatonta näin peuhata toisen häissä. Mitä sanoo morsian? Minä pyydän anteeksi!
KREETA. Minulla ei ole mitään anteeksi annettavaa!
ESKO. Sydämeni on kovin kipeä. Minä en voi ymmärtää, kuinka hän sai minun allensa.
KARRI. Hän on vahva!
ESKO. Minä olen vahvempi. Mutta millä keinolla sai hän minun allensa?
MIKKO (erittäin Eskolle). Usko minua, jos tahdot, mutta se ei käynyt rehellisellä tavalla. Hän kamppasi.