Ensimmäinen Osa.
(Avoin paikka Schleusingenissä: oikealla olvitoikka, Maura istuen sen takana; vasemmalla huone, eräs sotamieskortteeri; samalla puolella perempänä rahi, jossa Timoteus istuu vartijana kivääri kädessä ja olvituoppi vieressä; perillä ja oikealla puolella on toinen rahi, jossa vartijana istuu Titus kiväärinensä ja olvituoppinensa. Jokaiset, sekä sotamiehet että kapteeni, ovat tavattoman lihavia miehiä kovin punertavilla nenillä.)
TIMOTEUS. Maura, mun frouvani!
MAURA. Jaha, mun sankarini vieraasta maasta, mikä on toivonne?
TIMOTEUS. Että nukkuis toverini tuolla.
MAURA. Miksi toivotte niin?
TIMOTEUS. Hm!
MAURA. (Erikseen) Haa! minä jotain aavistan. No, miksi tempoellen sykähtelet taas, mun kurja leskisydämmeni? Aina levoton, aina juonikas ja kapinallinen! Mutta vaiti nyt, mää luulen, että toivon saari siintää.
TIMOTEUS. Tuhannen peeveliä, ettei hän nuku!
MAURA. Se nukkuminen tulis hänelle kalliiksi. Ai, ai! miksi tahtoisitte koota tuhon myrskyjä toverinne kiirehelle?