TIMOTEUS. Tosi, ettei sotavartija saa nukkua, mutta ensimmäisen nukahduksen vahti-ajallamme, joka kestää kaksi tuntia, saamme anteeksi, niin on kapteenin määräys, vaihka onkin hän kiivas mies. Siis hänelle tuossa ei paljon harmia pienestä unesta mutta muille kenties iloa ja onnee.
MAURA. (Eriks.) Kymmenen vasten yhtä, hän lemmestä kanssani keskustella tahtoo. (Korkeest) Jaa, hän valvoo eikä ole voimassanne häntä nukuttaa.
TIMOTEUS. Mutta teidän voimassanne.
MAURA. Miten, uljas sankarini?
TIMOTEUS. Sen tuoppi oltta matkaansaattaa. Hän on jo huikeassa vauhdissa.
TITUS. (Eriks.) Mitä haastelee hän tuolla eukon kanssa? Jonkun sanan kuulen, mutta yhtään en järjestyksessä. (Korkeest) Mitä livertelet siellä?
TIMOTEUS. Vaiti, me saamme oltta, joka ei juuri vahingoita; sillä pitkä on vartijan aika.
TITUS. Totisesti.
TIMOTEUS. Hän on hyvä muori.
TITUS. Verraton.