MAURA. Jaa, te mukulat siinä. Kyllä minä teidän annan. Sanosinpa jotain, mutta olkoon nyt silläänsä. (Menee ja täyttää Tiituksen tuopin olvella)
TITUS. Se vasta muori on.
TIMOTEUS. Niitä ensimmäisiä.
MAURA. Juo nyt ja istu kiltisti rahillas. (Täyttää myös Timoteuksen tuopin) Sinäkö myös, kanalja siinä.
TIMOTEUS. Muori kuin kultanen heinäsuova! Hih!
MAURA. Juo nyt ja ole vait, sanon minä. (Menee istumaan toikkansa taakse)
TIMOTEUS. (Laulaa)
»Wenn das die Preussen vüsten,
Das sie morgen sterben müsten.»
Hurraa!
MAURA. (Eriks.) Hän nukuttaa toveriansa, joka jo näyttää kovin uniseksi. (Mariana tulee Mauran huoneesta) Sinäkö siinä taas sinkoillen mun tielläni ja hyvän tilaisuuden käsistäni saattaen pois? Mutta kyllä sun tiedän siirtää tästä. (Korkeest) Mitä siinä pyhiittävää? Tuopit ovat puhtaita kyllä. Mene tiehees, lunttu. Sinua en tarvitse venyttelemässä täss' toikan nokalla. Mene tiehees, sanon minä; mene sepältä hiivaa perään. Paikalla, sinä lunttu!
MARIANA. (Eriks.) Sun rutto nielköön, ämmä. (Menee)