TITUS. Anteeksi, herra kapteeni, sitä en tehnyt.
PATRIK. Miksi et, miksi et, sinä härkäpää? Kuinka kuuluu tuima määräykseni, ei ainoastaan nukkumisesta, mutta myöskin olven nauttimisesta vahdissa? Kuinka kuuluu se olvesta?
TITUS. »Yhden tuopin oltta tyhjentäköön vahtimies vahti-ajallansa, jos kaksi hän tyhjentää, se annettakoon hänelle anteeksi, kolmas saattakoon nuhteita kersantilta, mutta jos hän neljännen kumoo, raportteerattakoon asia kapteenille.»
PATRIK. Niin, »raportteerattakoon asia kapteenille». Tämä on sääntöni. Ja »lipparia», se tahtoo sanoo, oltta ja viinaa sekaisin, ei ollenkaan ole lupa nauttia. Mutta jos ei tarkka katsantoni erehdy, niin viittaapa sun silmäs vähän sitä kohden.
TITUS. Ei, herra kapteeni, ei!
PATRIK. Sano, etkö ole pistänyt vaksiis vähän lipparia?
TITUS. Ei, ei!
PATRIK. Sopiihan sitä tutkistella. (Kumartaa itsensä alas asettaen nenänsä lähelle Tituksen suuta). Puhalla raikkaasti. (Titus puhaltaa, mutta kovin heikeesti ja pitkään) Puhalla tuimemmin, sinä puukuva!— (Lyö jalkaansa) Tuimasti, hohauttaen! muuton laukee nyrkkini sun kiireelles kuin rautamoukari. (Titus puhaltaa kolmannen kerran mutta tuskin tuimemmin ensimmäistä) Lipparista en käy vannomaan, mutta oltta, oltta sangen paljon, jaa, totisesti sangen paljon. Tunnusta kuinka monta tuoppia.
TITUS. Kolme!
PATRIK. Haa!