TITUS. Anteeksi korkea kapteeni; sillä asia on sitä laatua, että rasittaa minua itsepintainen köhä, niinkuin, sen pahempi, se nyt kuulla taittaan.
PATRIK. Miksi saatat itselles köhää, sinä kirottu mies? Miksi pinnaat oltta kylmänä naamaas? Miksi et lämmitä sitä? kysyn minä. Haa! kyllä sun opetan. Miksi et lämmitä olttas? (Kääntyy Timoteusta kohden.) Ja sinä (Ravistaa Timoteusta) Nouse ylös, lapseni. (Vetää miekkansa) Haa! jos ei uni olis pyhä, niin, sankarkunniani nimessä! sun heti lähettäisin Karonin venoseen.
TOMMI. Sepä olis, kantaa kehtoon lapsen torkkuvan.
PATRIK. Mitä sanot?
TOMMI. Sen hän olis ansainnut. Sotavartija nukkua!
PATRIK. Niin. Sotavartija nukkua! (Ravistelee Timoteusta) Nouse ylös, lapseni. Sotavartija nukkua! Mutta nyt sun pitää saaman aika rapsauksen.
MAURA. (Eriks.) Voi, mun sydämmeni musertuu!
PATRIK. Viipymättä nyt saattakaat tänne Mestari Bonifacius. (Yksi sotamiehistä menee)
MAURA. (Eriks.) Jumal'avita! mitä jaksan nyt tahdon pyristellä vastaan.
ANTON. Kenties on tässä vielä anteeksantamuksen sijaa, herra kapteenimme.