KUNIGUNDA. Taivas, vuorita kerran hänen kiireensä kunnian loistavalla kruunulla! (Menee. Eukot pyhkiilevät silmiänsä)
MAURA. Elä kauvan, elä onnellisna, sä armas sielu!
1:N ÄÄNI. Makea sankar!
2:N ÄÄNI. Nimes maine pian ympär mailmaa vieköön!
PATRIK. No no no; menkäät nyt vaan, menkäät nyt vaan.
3:S ÄÄNI. Sä kunnian helmalapsi, rakkauden sydämmellinen sulhanen!
PATRIK. He heh! Menkäät nyt, menkäät nyt.
TITUS. (Naisille, jotka katsovat sinnen tännen) Suur kiitost, eukot; suur kiitost, paljon kiitoksia. (Kumartelee syvään)
PATRIK. Ota kivääris, Timoteus, istu sijalles ja paranna itses, samoin sinä, Titus; sillä muistakaat, jos tästälähin vielä kerran saman kompeen teette, ei löydy teille armoni valosta kaukaisinta piirtoakaan, vaan vihani mustat ukkospilvet teidät käärii kierroksiinsa, nielee teidät. Sentähden ottakaat vaari.
TITUS. Kyll' kyll'.