TOMMI. Mutta antaa toki ryysyen tuultua.
ANTON. Tuultua, pinnaen oltta naamaansa?
TOMMI. Raikas ilma ja raikas olvi on paras lääkäri.
ANTON. Tämä ei käy päisin, mummo, teillä ei ole lupa heille antaa houreensa kannatteeksi. Me kiellämme.
MAURA. Pidä kitas, sinä roisto. Heille annan välskärin luvalla.
ANTON. Välskärin luvalla?
TITUS. Vähän täytyy heidän saada; sillä jyrkkä lopetus on vaarallinen, niin on välskärimme sanonut.
TOMMI. Samoin lausun minä, lausun lakkaamatta. Lopetus tapahtukoon ankaran pitkällisesti, jos siitä pikaista hyötyä varromme. Ensimmäisellä parannuksen päivällä kymmenen tuoppia, sitten päivä päivältä yksi luvusta pois kunnes on jäljellä viisi, johon määrään pysäyt ja jossa seisot aina haudan partahalle. Toki olkoon laki toinen päivinä koska vieraas kunnioittaa sun huonettas tahi koska kiivaasti teet työtä tahi koska musta murhe tahi liekehtivä ilo sua kohtavat tahi jos muuton päiväs tuntuu ikäväksi, sillon, senkaltaisilla päivillä, olkoon laki toinen, sillon taasen virtakoon kihisevä neste.—Ja nuo veljekset tuossa eivät joisi oltta koska tohtoori on käskenyt! Haa! koska taidamme paremmalla omatunnolla oltta kitaamme kulauttaa?
ANTON. Juokaat sitten mutta nätisti ja määrällä ja koettakaas käydä kaakertelemaan ulos kaupunkiin. Saatattepa pian pataljoonimme pahaan huutoon, (Max ja Fuchs juovat)
TOMMI. Oikein! Istukaat siinä ja ryypiskelkäät koreasti, olkaat iloiset ja karkoittakaat murhe meren syvyyteen. Iloinen mieli elää kauvan, jaa, kauvan elää iloinen mieli. Se on Tommin päästin täällä. Eläköön ilo ja eläköön vahtova olvi! Kosk ystäväs sä kadotat, juo oltta, kosk tyttös sun pettää, juo oltta, kosk sodan jumala sun taistelotanterelta pieksee verisellä päällä, juo oltta kuin ennen Olvi-Göran se suuri, ukko Herrassa lepäävä nyt. Yhdestä suusta, toverit, laulakaamme olven kunniaa. Heleijaa! yhdestä suusta. (Sotamiehet, paitsi Max ja Fuchs, laulavat)