TOMMI. Kuin hautaan kannettu vanhus makeasti nukkuu hienon santapeiton alle, ja me, hänen kantajansa, nukumme pian yhtä makeasti. Kas nytpä on tuoppi oltta niinkuin »terve, rabbi»!
FUCHS. Hi hi hi! Olisko asia niin? Nyt ehkä erehdyt, veli kenraali.
MAX. (Purten hammasta) Hm, hm!
ARISTARKUS. Kuka siellä marisee?
ANTON. Ne uskolliset toverit Max ja Fuchs, luulen minä.
ARISTARKUS. Se onneton härkäpari. Katsos noita kahta tuossa, Tommi.
Mitä sanot heistä?
TOMMI. Kaksi Jumalan kuvaa, jaa totisesti, jos he Atamista ovat kotoisin.
FUCHS. Jaa, me olemme kaksi yhdenkuvaista veljeä; kuin kaksi kaakkua, niin yksimuotoset veljekset, vaihka eri äitien kohduista mutta samasta isästä; juuri kuin kaksi kaakkua.
TOMMI. Kaksi kaakkua samasta viljasta mutta eri uuneissa paistetut.
Mutta kuinka ovat he pääsneet ulos?
ANTON. Käykäät nyt koreasti hospitaaliin takaisin, muuton annamme teille luudasta, te viimeiset vaivaset, te ryysyt.