MAX. He tahtovat kurjaa henkeämme, mutta sitä ei heille pistetä juuri ilmatteeksi; vaan kilpi käsivarrella, miekka kädessä seiskäämme kannallamme yksimielisesti, selkä vasten selkää.
FUCHS. Niin seiskäämme. Yksimielisyys antaa voimaa.—Juodaan nyt.
(Juovat. Sotamiehet tulevat takaisin)
TOMMI. Bir!
ANTON. Bir!
ARISTARKUS. Bir! (Jokainen ottaa tuoppinsa) Haa! hiki virtaa joka huokuimesta.
ANTON. Sepä taakka oli. Jumala siunakkoon! Taakka verraton.
ARISTARKUS. Mies painoi kuin seittemän viikkoa syötetty seittemänvuotinen karju.
TOMMI. Ja niin hän sylissämme röhisi.
ANTON. Jumala siunakkoon käsivarsiani! (Max ja Fuchs kuiskuttelevat vilkkaasti keskenänsä, sillon tällön ryypiskellen)
ARISTARKUS. Ukko nukkui kohta makeaan uneen kuin saunasta tullut lapsi.