FUCHS. Tietkäät, että olvituoppini tuossa on täys, ihan pisipinneillään pieniä Preussin katettia. Tässä on valtapetos kysymyksenä.
MAX. Tosi, mutta minä, tietkäät se, kämäytin kannen kiin. Iloitkaamme! sillä surman suu on tukettu, suljettu on sen kiukkuisen traakin kita. Iloitkaamme!
PATRIK. Te viheliäiset.
MAX. Mitä sanotaan?
PATRIK. Te viheliäiset te viheliäiset, sanon minä; sillä nytpä näen kuinka laitanne on.
ANTON. Korkea herra, he ovat vähän niinkuin sairaita ja erinomaisessa houreessa näkevät he alati ympärillänsä jotain pientä kansaa, lintukotolaisia.
FUCHS. He ovat semmosia pikkuruhtinoita, jotka tahtovat meitä nyljetä ja sitten viskata nahaan saunanorrelle kuivaamaan.
PATRIK. Vai niin, vai saunanorrelle kuivaamaan. Voi viheliäiset itseänne! Ja te, te toiset heidät sallitte tässä istua ja niellä kuohuvaa oltta, edistäen taudin juonia ja laskein kiveä kiven niskaan syntitaakkahansa, ja heitä kenties vielä yllytätte kiirehtimään olentonsa perikatoon. Haa, te onnettomat! kuinka uskallatte?
ANTON. Herra, tehkäät hyvin ja kuulkaat mitä sanoo vahtimies tuolla.
PATRIK. Tahdonpa kuulla. Sano pian.