FUCHS. Ei kenkään ei kenkään. Ja mitä kuuluu siihen pieneen kansaan, niin ovatpa meidät jo jättäneet; sen teit he tällä ijankaikkisella hetkellä.
MAX. Minä tiedän jotain. Suotko sanasen kuiskaavani korvaas, veli Tommi. (Erittäin Tommille) Katso, he meiltä kiepasit teille. Ho hoo, mies, he jo parveilevat sun ympärilläs kuin pääskösliuta ympäri haukan. No peijakas! jopa yksi heistä on ottanut kortteerinsa punertavalle nenälleskin.
TOMMI. (Erittäin Maxille) Ihanata! Pääskönen on hauska korteerimies, ja vedänpä tästälähin sieraimiini puhdasta terveyden ilmaa keskellä höyryvää krouvii. Ihana asia!
PATRIK. Mitä kuiskasi mies? Mitä tietää hän? Tarkan sotaherran tulee kaikkiaalta kiehtoa tietoja, ja narrit ja hullut ovat usein ilmoittaneet tärkeimmät salaisuudet. Mitä tiesi hän kertoa?
TOMMI. Nyt en kernaasti tahtois…
PATRIK. Et tahtois? Sano paikalla.
TOMMI. (Eriks.) Jaa, mielinpä nyt ravita sun ämmäkkään uteliaisuutes. (Ääneensä) Koko pikku-ukkoin liuta, niin lausui hän, on nyt ympäröinyt herra kapteenin, ja yhden heistä sanoo hän jo rusottelevan itseänsä teidän nenällännekin. Pyydän anteeksi; sillä niinpä kertoi Max. Nokkaviisas historja. Jaa, nyt sano, että valehtelen, toverini, puhuttuani ulos polttavan totuuden.
MAX. Kas kas tätä ihmissukua!
PATRIK. Jumalan tähden! saattakaat he silmistäni pois, muuton heidät tempasen kappaleiksi kuin kiukkuinen sonnikoira. Jumalan tähden, sanon minä.
ANTON. Nyt pojat, eteenpäin! Muuton vankkaa.