ARISTARKUS. Sano, vartija, mitä kello on.
1:N SOTAMIES. Neljä lyönyt.
ARISTARKUS. Kuinka kauvan olemme hengittäneet tätä tyhjyyttä?
1:N SOTAMIES. Seittemän tuntia.
ARISTARKUS. Viisi on siis jäljellä. Hyvä! Haa! Hyvä!
ANTON. Viisi tuntia! Minä näännyn, kuolen!
TITUS. En minä juuri kuole vielä, mutta kovin kipeä olen ja kohta perässäs tulen.
ARISTARKUS. Sano hänelle: terve tuloo!
TITUS. Mitä pahaa olisin minä hänelle tehnyt, että sois hän minun kuolevan?
ARISTARKUS. Kerran maattuani haudassa, huolinpa vähän kuinka jaksavat ystäväni ja viholliseni elämässä, jota itse en enään saa nauttia. Vaihka kierittelisit heitä hirmumyrskyt sekamelskaksi, sopaksi vallan, niin kaikkea tätä katselisin kylmällä silmällä kuin karhu talvikonnostansa.