ANTON. Onko teillä järkeä? Hullut ja villityt! Mitä sanot, Titus?
TITUS. En päin enkä vastoin, sanonpa vaan: jos se pieni tynnöri olis meillä.
ANTON. Pidä nyt leukas siitä tynnöristä, kiiritpä muuton itse pienenä tynnörinä tuolla mullassa. Sinä sammakko!
TITUS. Koetetaanpas! Luuletko minun paljaaksi mamman-pojaksi, elätettynä rieskalla ja simpuloilla. (Käy Antonia kohden)
ANTON. Pysy pois minusta, minä en tahdo tapella.
TITUS. Koetetaanpas!
ANTON. Minä en tahdo tapella.
TOMMI. Hiljaa, pojat! Nyt kaikki keskinäinen riita pois; sillä kohta tarvitsemme yhdistettyjä voimia. Ja sitten—sillä kylmä tuuli käy— majaamme iloinen pystyvalkea, jonka ympärillä tyhjennämme lekkerin.
ARISTARKUS. Sanotpa jotain.
TOMMI. Ottakaamme vastaan iloinen hetki, koska se tarjona on.