TIMOTEUS. Mutta sitten, sitten?
TOMMI. Sitten tulkoon Bonifaciuksen vuoro. Mitä huolimme? (Titus lyö nyrkillänsä Anttonia niskaan)
TITUS. Koetetaanpas!
ANTON. Kas riivattua. Ole nyt siivosti. Minä en millään muotoa tahdo tappelusta.
TOMMI. Saakeliko astuu Titukseen, mieheen, joka ennen tuskin rupesi matoakaan vastaan? (Nauraa vilkkaasti) Ja Anton seisoo silmät pystyssä, tunteeksensa Titusta. Jaa jaa, Anton, jos oikein yhteen iskisitte, niin arvaas kenen polvet luulisin leikissä notkistuvan? Respekt, Titukselle! sanon minä. (Nauraa)
TITUS. Minä lyön hänen kuoliaaksi juuri paikalla.
TOMMI. Mutta onhan Titus niinkuin järkevää miestä.
TITUS. Niin minä teen koska kerran vihastun.
ARISTARKUS. Nyt vihastun myös minä. Alalleen, Titus!
1:N SOTAMIES. Alalleen kuninkaan nimessä!